Sanotaan, että ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Se mitä ei ole, houkuttaa. Oma arki ei tunnu jännittävältä.
Kun mietin mitä asioita halusin ja mistä haaveilin kun täytin 20, monta vuotta sitten, tajuan kuinka monta asiaa olen saavuttanut. Halusin käydä kouluja, halusin asua ulkomailla, halusin työskennellä viestinnän ja ihmisten parissa, halusin oman kodin ja auton, halusin nähdä maailmaa, halusin tavata paljon uusia ihmisiä maailman joka kolkasta. Kaikki nämä olen saavuttanut, vaikka maailmaa onkin vielä paljon näkemättä ja ihmisiä tapaamatta. Kaksi asiaa, joista haaveilin kuitenkin puuttuu. Mies ja lapset. Tai lapsi.
Sen mitä olen saavuttanut, olen saavuttanut kovalla työllä, ja onnella. Olen ylpeä. Suorituskeskeisen ihmisen on kuitenkin vaikeaa hyväksyä, että joitakin asioita ei saa suorittamalla, eikä niiden toteutuminen ole kovasta työstä kiinni.
Kuten aiemmasta tekstistä voi lukea, on miestä "metsästetty" ja asian eteen tehty töitä. Ryppyotsaisuuteen ei kuitenkaan ole varaa ja asia on otettava huumorilla, sillä muuten antaa itsestään väärän kuvan. On kuitenkin vaikeaa, kun muutamien viikkojen kirjoittelun jälkeen tapaa ihmisen, eikä suhdetta, tai yhteyttä, synny. Jokainen tulokseton tapaaminen on mielessä pieni epäonnistuminen, pieni askel taakse päin. Joka kerta mielessä käy, että taasko pitää aloittaa alusta?
En halua antaa kuvaa, että miehen "metsästys" on elämäni päätarkoitus. Se on asia joka menee sykleissä. Välillä on aktiivisempaa treffipuolella, välillä hiljaisempaa. Kuten yleensäkin elämässä.
Mutta ne lapset. Vaikken ole vielä vanha, olen oman mielenterveyteni vuoksi joutunut käymään läpi prosessin, jonka tuloksena hyväksyn sen mahdollisuuden, vaikken siitä pidäkään, ettei minusta koskaan tule äitiä. Yksin en ehdoin tahdoin äitiyteen halua pyrkiä, ja jos miestä ei löydy, voi olla että tämä haave jää toteutumatta. Miehen löytyminenkään ei ole suora avain onneen, eihän lapsia hankita, ne saadaan. Olen yrittänyt uskotella itselleni, huonolla menestyksellä, että voin antaa kaiken sen rakkauden, joka on varattu lapsille, sisarusteni ja ystävieni lapsille, mutta totuus on, ettei se ole sama, vaikka pieniä veljen- ja siskonpoikiani pyyteettömästi rakastankin ja elämässäni on muitakin aivan ihania ja minulle rakkaita lapsia.
Muutamat ystäväni, jotka miehestä huolimatta, eivät lapsia vielä ole saaneet, vaikka ovat halunneet, tunnistavan tunteeni. Itse, olematta pateettinen, kuitenkin näen yhden suuren eron. He voivat käydä luopumisen prosessia läpi rakastamansa ihmisen kanssa. Minä käyn sitä yksin. Missään tapauksessa en halua sanoa, että heidän tuskansa tai tunteensa olisivat vähemmän tärkeitä tai aitoja kuin minun, mutta on yksinäistä olla lapseton sinkku, joka haluaisi olla parisuhteessa elävä äiti.
Sanon usein, että 90% ajasta olen tyytyväinen elämääni, mutta taidan huijata itseäni ja ympäristöäni. Luulen, että luku on lähempänä 50-60%. Minua neuvotaan usein, että ihminen, jolla on hyvä itsetunto ja joka on sinut itsensä kanssa löytää itselleen miehen. On kuitenkin vaikea olla etsimättä itsestään vikoja jos treffikumppaneita on takana muutama kymmenen (ihan oikeasti) ja silti tuntuu ettei natsaa. Toki osan olen itse käännyttänyt, sillä en usko siihen, että minun tulee ottaa kuka vain, vaan uskon siihen, että ansaiten ihmisen, josta aidosti pidän ja josta välitän. On siis toki väärin sanoa, ettei ottajia olisi ollut, mutta hinta on ainakin toistaiseksi ollut liian suuri maksettavaksi. Muutamat miehet ovat saaneet sydämeni säteilemään, mutta heille olen ollut väärä. Siihen heillä on oikeus.
Yksinäisyyden tunnetta ja asian tärkeyttä korostaa ympärilläni oleva pariskuntien ja nuorten perheiden suuri joukko. Ystäväni ja perheeni ottavat tuon seuraavan askeleen ja minä koen jääväni rannalle ruikuttamaan. Pateettista, tiedän. On myös huomautettava, että läheisten kommentit siitä, kuinka minun pitää sinkkuudesta ja lapsettomuudesta nauttia loukkaavat, sillä vaikka he siitä välillä haaveilevatkin, he ovat saanet sen mitä minä haluan.
Mutta, nyt loppuu ruikuitus tällä erää. Deittisivustolle heittelemään verkkoja ja koukkuja ja muitakin kalastusveratuskuvia, josko kävisi se oikea kala kiinni.
