Lasten nimet ja niiden salassapito

Onpas taas aikaa ehtinyt kulua, kesällä tuntuu olevan niin paljon muutakin kuin koneen edessä istumista.

Tämän kerran aiheena on lasten nimeäminen ja siihen liittyvät perinteet. Ihan alkuun haluan sanoa, että en arvostele mitään tapaa. En ota kantaa mikä on oikein tai väärin. Mietiskelen vain kulttuurin näkökulmasta tapoja. Mietinnän kipinän sain ulkomaalaisten ystävien kysyessä miksi melkein kuukauden ikäisellä vauvalla ei ollut vielä nimeä. En osannut vastata kuin, että se on meillä ollut tapana. Yritin etsiä netistä tietoa siitä, mistä tapa juontaa juurensa, mutta varsinaista faktatietoa en löytänyt. Eri vauvafoorumeilla on paljon mielipiteistä puolesta ja vastaan. 

Kun asiaa oikein ajattelee, on tapa hieman kummallinen. Jälleen, en arvostele, totean vain. Miksi lapsen nimi salataan? Miksi puhutaan vauvasta tai neidistä/tytöstä/pojasta jopa kaksi kuukautta syntymän jälkeen? Mikä tähän tapaan voi olla syynä? Ja mikä saa suomalaiset yhä enenevissä määrin, oman kokemukseni mukaan, kertomaan tavasta huolimatta lapsen nimen jo syntymän jälkeen? Mikä on muuttanut käytäntöä tai arvomaailmaamme? 

Ylen mukaan kasteen suosio on laskussa ja enenevissä määrin lapset saavat nimensä nimiäisissä tai ilman seremoniaa. Voidaanko siis ajatella, että kun maallistumme entisestään, myös nimi julkistetaan aiemmin. Onko kirkolla siis jotain tekemistä tavan kanssa? 

"Lapsen nimi rekisteröidään kirkonkirjoihin ja väestörekisteriin kastepapin kautta. Kasteen perimmäinen tarkoitus ei kuitenkaan ole nimen antaminen. Jotta tilaisuuden päähuomio ei menisi nimen jännittämiseen, kastekaavaa muutettiin niin, että nimi kysytään kastetoimituksen alkupuolella. Nimi kertoo jokaisen ihmisen ainutkertaisesta identiteetistä Jumalan edessä: meidät on nimeltä kutsuttu Jumalan lapsiksi.",  sanoo Seppo Suokangas, joka myös toteaa että, nimen salaaminen vie kasteen osalta huomion pois itse kasteesta. Koko artikkeli ja lähdetiedot tästä.  Aija Pöyriä on haastateltu EVL Uutisiin. Artikkelissa kirjoitetaan: "Kastejuhlassa kerrostuvat niin monet perinteet, että niiden joidenkin alkuperäinen merkitys on jo painunut historian hämärään. Kun Pöyri tapaa perheitä ennen ristiäisiä kastekeskustelun merkeissä, tulee vanhempien kanssa joskus puhetta tavasta julkistaa lapsen nimi vasta ristiäispäivänä. Moni yllättyy kuullessaan, että se on perua ajalta, jolloin paholaisen uskottiin ottavan lapsen omakseen, jos sai tietää tämän nimen ennen kastetta." Kirkolla on kuin onkin siis näppinsä pelissä, tai oli, ammoisina aikoina. 

Onko johtopäätökseni siis oikea? Kun maallistumme, lapsen nimen voi kertoa jo heti syntymän jälkeen? Mutta jos nimen salaaminen on alkuperäisesti uskonnollinen perinne, miksi maallistuneet suomalaiset myös salaavat lapsen nimen, kun lapselle pidetään nimiäiset, eli lasta ei kuitenkaan kasteta? Draama-arvonko vuoksi? Jää nimiäisiin jotain jännitettävää kun nimi ei ole selvillä?

Voisin pohtia asiaa ikuisesti enkä tiedä kuinka itse toimisin, jos lapsia saisin. Tällä hetkellä tuntuisi, että haluaisin kertoa nimen heti ja kutsua lasta sillä nimellä jo syntymästä saakka, mutta mielihän voi muuttua. Kuulen mielelläni kokemuksia niiltä joilla lapsia on, miksi nimi on kerrottu tai vastaavasti salattu. Onko kyseessä tapa vai harkittu asia? 

Oikein mukavaa elokuuta!