Hyväntahtoisia neuvoja

Syksyistä iltaa!

Aiemmin olen kertonut, kuinka olen nettideitannut ja kyllästynyt siihen, aloittanut uudelleen ja taas pettynyt. Sinkkuna olen ollut yli 10 vuotta, joten matkan varrelle on kertynyt vaikka mitä kummaa, niin hyvässä kuin pahassa.

Tänään ei kuitenkaan ole aiheena varsinainen deittaus vaan ympäristön halu antaa siihen liittyviä nevoja, runsain käsin. Ajatus on kytenyt jo aiemmin, mutta Iltalehden artikkeli tällä viikolla toi asian jälleen pintaan. Artikkelin otsikko on Viisi konstia saada toimiva rakkauselämä. Ajatus on, että noudattamalla viittä eri neuvoa löytyy se oikea, jos ei nettideittailu kiinnosta. 

*Disclaimer: Tekstissä rankkaa sarkasmia* 

Alla oma analyysini:

1. Liiku ihmisten parissa. Ihanko totta? Ai ettei kukaan tule kotoa hakemaan (paitsi, että tiedän yhden esimerkin, jossa näin on käynyt)? Sohvalla istumallako ei voi parisuhdetta löytää? 

2. Etsi oikeista paikoista. Ja ne ovat? Tekstin pointti on, että jos et halua miestä joka juhlii joka viikonloppu, älä etsi baarista. Lue tulevan partnerisi ajatuksia etänä ja suuntaa vietämään aikaa samaan paikkaan, missä hän on. Pieni hetki, kaivan esiin kristallipalloni, tarot-kortit ja paijaan mustaa kissaani. 

3. Huomioi muut. Tervehdi muita, ota muut huomioon, ole ulospäinsuuntautunut. Muista, ettei kaikille ole helppoa tutustua muihin ihmisiin. Siis, tee kaikkesi, jotta toisella on mukavaa ja helppoa. Ok, ihan järkevää, mutta eikös tämä nyt ole ihan pätevää kaikissa ihmissuhteissa? Ja koska koen käyttäytyväni näin jo muutenkin, miten tämä edistää erityisesti kumppanin löytämistä? 

4. Tee treffeistä hauskempia. Treffit eivät ole työhaastattelu. No eivät tosiaan, mutta mistäpä sitä vieraan ihmisen kanssa puhutaan, varsinkin jo aiheiden valinta jää aina vain toisen harteille? Jälleen, ihan validi pointti, mutta ensin pitäisi päästä sinne treffeille.

5. Mieti, mistä itse olet kiinnostunut. Ihan järkevää, pähkinänkuoressa, älä muuta isteäsi vastaamaan sitä kuvaa, jonka luulet toisen sinusta haluavan nähdä. Tosiasia tosin tuntuu olevan, että miehille kelpaa tänä päivänä vain koon 32 blondi, jolla on korvien välissä ehkä noin 3 aivosolua, sillä mistään ei saisi olla mitään mieltä, syödä pitää, mutta ei painaa mitään jne. Ei sillä, enpä aio muuttua miellyttääkseni muita, siksi varmasti olenkin vielä sinkku, eiku.. 

Näiden lisäksi rakastan neuvoja ja kommentteja, joita parisuhteissa elävät niin mielellään antavat, sillä sehän ovat eksperttejä kun ovat kerran jonkun löytäneet. 

1. Vielähän sulla on aikaa. Niin on, meillä kaikilla on. Ihan fakta! Auttaako se siihen, että haluaisin parisuhteen nyt, en 10 vuoden kuluttua? Ei!

2. Sitten se nappaa kun ei etsi. Epätoivoisuus ei ole kaunista. Just. Eli siis kotoa tullaan hakemaan?? :) Epätoivo ei todellakaan ole kaunista, mutta onko aktiivisuus treffimarkkinoilla epätoivoisuutta? Myöskin, katso kohta 4 alla.

3. Nauttisit nyt vielä kun voit. OK. Minäpä nautin! Niin siis mistä? Yksinäisyydestä? Lapsettomuudesta? Siitä ettei kukaan välitä (anteeksi itsesäälinen kommentti)!

4. Ei kukaan tule kotoa hakemaan, sun pitää olla aktiivisempi. Aktiivisempi missä? Nettideittejä on takana kymmeniä. Nettiprofiileja 10. On käyty sinkkuilloissa, kansainvälisissä verkostoitumisilloissa, liitytty uusiin järjestöihin, vedetty vuosia useampaakin nuorten aikuisten järjestöä, oltu aktiivisesti kavereiden bileissä tapaamassa uusia ihmisiä jne. Kerrotteko vielä, missä voin olla aktiivisempi. Ja kun sanon näin, saan kommentin 2. Ja kehä on valmis.

Onko muilla kokemuksia? Mistä niitä ihmisiä löytää, siis niitä jotka aidosti ovat kumppania vailla, mutta eivät ole epätoivoisia? Ovat aktiivisia, mutta joilla on omakin elämä?