Lomat on lusittu kaukomailla ja on aika palata arkeen.
Aiheita olisi ainakin 100, mutta tässä aihe, joka saa aina vereni kuplimaan, ja tuntien ystäväni en ole ainoa.
Olen kahden lapsen täti. Kannan tätä arvonimeä ylpeänä ja pää pystyssä, mutta vain näiden kahden lapsen kohdalla. Toiselle olen itse asiassa täti, toiselle faster. En siis ole täti lapselle, jonka vaunut autan ulos junasta, en ole täti lapselle, jonka kohtaan kaupassa, en ole täti lapselle jonka vanhemmat tunnen, mutta joiden sisarus en ole.
Olenko liian herkkä, kun kammoan täti nimitystä muiden kuin sisarusteni lasten ollessa kyseessä? Emmehän kutsu kaikkia vanhempia naisiakaan mummeiksi (mummoksi kyllä jotkut, tämäkään minusta ei ole ok) tai kaikkia Sauli nimisiä presidentiksi. Jos lapselle pitää sanoa "piip auttaa meidät junasta" voisiko vain sanoa hän, mukava nainen tms. Ja miksi lapselle pitää ylipäätään selittää tämä asia, eikö voi vain katsoa auttajaa silmiin ja sanoa kiitos?
Toinen asian, joka on viime päivinä saanut vereni kohahtamaan, on vanhempien ihmisten, siis tuntemattomien asenne maailmaan ja omiin oikeuksiinsa. Rouva G jakoi sosiaalisessa mediassa tapausta, jossa kanssamatkustaja oli hermostunut kaksivuotiaan laulaesa metrossa. Rouva G kertokoon lisää, jos tahoo.
Itse taas kohtasin maailman tahditomimman naisen uima-altaassa eilen aamulla. Olin altaassa klo 6:15 ja pistin suuren vaihteen vesijuoksutreenissäni päälle. Samassa altaassa oli kaksi vanhempaa lillujaa, eli naista joka vesijuoksuvyöt päällä pääsevät juttelultaan hädin tuskin eteenpän. Lilluvat myös tietenkin vierekkäin. Kun olin ohittanut heidät useamman kerran kääntyi toinen naisista ympäri ja sanoi (mahdollismman suora lainaus) "onpas sulla punaiset posket. Oletko ajatellu tehdä asialle jotain?". Ne jotka minut tuntevat, tietävät, että poskeni vat aina hieman punaiset puhumattakaan pakkasaamusta ja suikun jälkeen urheilemisesta. Kun en sitten hämmästykseltäni sanonut takaisin mitään, sanoi samainen nainen hänet sueraavalla kerralla ohittaessani "nuoret on nykyään niin koppavia, ei osata kunnoittaa vanhempia ihmisiä olenkaan ja vastata kun puhutellaan". Voihan pyhä jysäys!
Toisin kuin Rouva G jolla on aina sana hallussa, pysyin hiljaa sillä pelkäsin, että jos suni avaan, ei jälki ole kaunista.
Tässä tämän vuoden ensimmäinen purku, herättääkö ajatuksia?
