Pääsin 31-vuoden ikään ennen kuin ostin oman auton. Harkitsin asiaa pitkään ja hartaasti, joskus suuremmalla innolla, toisinaan pienellä pelolla. Mitä kaikkea sitä auton omistamiseen kuuluukaan ja mitkä ovat kustannukset?
Toisaalta olen myös aina ollut sitä mieltä, että julkinen liikenne on pääkaupunkiseudulla järjestetty hienosti, eikä yksityisautoiluun ole syytä tai tarvetta; 10km työmatkan pääsee bussilla tai junalla. Tämä pitää edelleen paikkansa, mutta talvella minulla oli käytössä auto 3 viikkoa. Tänä aikana laskin, että säästin työmatkoissa aikaa 4-5 tuntia viikossa kun ei tarvinnut odotella bussia, olla töissä liian aikaisin aikataulujen vuoksi, myöhästyä töistä bussin, tai junan (!!) ollessa myöhässä sään tai jonkin muun vian vuoksi tai palella bussipysäkillä vaihtojen välissä. Hurahdin siis täysin.
Useampi kuukausi meni kuitenkin asiaa pohtiessa kunnes viimein toukokuussa olin ystäväni luona vierailulla kaksi viikonloppua etelä-Ruotisissa. Hän, kyllästyttyään minun jahkaamiseeni ja tekosyihin miksi koeajolle ei ollut aikaa, raahasi kaverinsa kanssa minut 10 eri autoliikkeeseen koeajoille. Ajoin siis useamman auton kahden päivän aikana ja iltaisin istuimme kotona ja kävimme läpi netistä autojen hintoja Suomessa ja verailimme ajo-ominaisuuksia, moottoreita ja "herkkuja". Voittajaksi suoriutui hyvän hinta-laatu suhteensa ansioista SEAT Ibiza, jonka siis ostin viimein 25.5.2012.
Nyt kuukauden autonomistamisen jälkeen voin sanoa olevani erittäin tyytyväinen. Ihan uusi auto on toki jo sinänsä ihana, mutta elämänlaatuni on parantunut selvästi, likkumiseen liittyen. Hyvänä esimerkkinä on nyt lomalla ollut sukumme mökki Kymenlaaksossa. Aiemmin, jos mökille (jonne ei ole julkista liikennettä) halusin, piti se aikataulusta sopia jonkun autollisen henkilön kanssa tai saada jostain auto lainaksi. En voinut siis tulla ja mennä kuten halusin. Nyt tätä ongelmaa ei ole, joten päätin perjantaina aamulla lähteä mökille, yksin, ja palasin kun alkoi sataa, suunniteltua aiemmin, eli jo lauantaina.
Kaikki ei kuitenkaan ole auvoisen ihanaa auton kanssa. Polttoaine maksaa maltaita, omatuntoa soimaa, jos ajelen ns. turhia ajoja autollani ja muut liikenteessä liikkujat, eivät aina osaa autojaan hallita (minähän toki olen ekspertti). Yksi suuri ihmetys minulle on ollut kauppakeskusten parkkihallit, joissa tuntuu olevan villinlännen säännöt, eli ei sääntöjä tai ainakaan huomaavaisuutta. Jos laitan peruutusvalot päälle, voi varmaankin olettaa minun olevan aikeissa poistua parkkiruudustani. Autoni on suhteellisen pieni ja nykyään yleisten katumaastureiden ja cross-over autojen välistä on välillä todella vaikea nähdä onko käytävällä autoa, ennen kuin oma auto on jo puoliksi ruudusta ulkona. Kanssa-autoilijat (ja jalankulkijat) eivät tätä tunnu ymmärtävän vaan tunkevat usein autonsa, tai itsensä, autoni taakse aiheuttaen vaaratilanteita, lähinnä itselleen. Mikä siinä on, ettei voida nostaa jalkaa kaasulta tai hidastaa hieman kulkuaan, kun huomaa auton peruuttavan?
Tänään suunnistan takaisin Kymenlaaksoon käytyäni ensin Varsinais-Suomessa. Tällä kertaa tosin kimppakyydillä, sillä kun voi säästää luontoa, näin tehdään. Oikein rauhallista juhannusta ja turvallista matkaa niille, jotka tien päälle aikovat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti